torstai 26. tammikuuta 2012

Szia, terveisiä Pestistä!


Minnan parin päivän visiitti ja äiti-tytär laatuaika on nyt ohi ja kävin eilen saattamassa Minskin kentälle.. Tänne mä nyt sitten jäin ja ainakin kesään asti olis tarkotus olla… ellei pidempäänkin, who knows ;) Ensi vaikutelmat kaupungista on aivan mahtavat! Restaroituja älyttömän kauniita rakennuksia kapitalismin ja maailman sotien ajoilta, arkkitehtuuria parhaimmillaan. Kymmenittäin ihania pieniä kahviloita ja halpoja suloisia leivoksia ja mikä parasta – mahtavat ostoskeskukset. Kyllä täällä tytön kelpaa J

Eli asun nyt koulukaverin kaverin, Larlan luona, joka on majaillut täällä jo melkein muutaman vuoden. Asunto on tosi ihana ja sijaitsee ihan Budapestin keskustassa yhellä kaupungin kuuluisimmista kaduista, eli Andrassyllä, joka on täynnä hulppeita liikkeita (joiden suuntaan meikäläisen varoilla ei toisaalta kannata edes vilkuilla) Jättiläisovet aukeaa kadulta sisäaukiolle, josta mennään romanttisia kierreportaita muutama kerros ylöspäin. Talo on kuulemma kuulunut ensimmäisen maailman sodan aikana Unkarin sotilaille ja joillekin ”tärkeille herroille” enkä oo varma haluanko lukea historiankirjoista mitä tuolla pimeässä alakellarissa on aikoinaan tapahtunut :o Mutta tosiaan kämppä on oikein mukava ja kotoisa: huoneet on korkeita ja kaikki tarpeellinen löytyy. Tää on kuitenkin väliaikainen kämppä sillä 27 pvä muutetaan sellaseen ”hieman erilaiseen” kämppään, jonka sijainnin ajattelin käydä tänään katsastamassa. He, just kun on oppinut löytämään tänne kämpälle ja etsinyt kaikki lähikaupat ja kuppilat niin sekoitetaan vähän pakkaa.. No, se on hyvä poistua välillä mukavuusalueelta ja kehittää itseään;)

Larlan neuvojen ansiosta oon välttynyt kaikilta alku ”kankeuksilta” ja vaikkei kukaan uskoisikaan niin en ole eksynyt vielä kertaakaan! (pitää varmaan koputtaa puuta) Tajusin vasta nyt kuin onnekas oon ollu että pääsin tänne asumaan. Muut asustaa aluksi hostelleissa ja joutuu etsimään itselleen asuntoa, kun taas mulla oli asunnon osoite kädessä kun saavuin kentälle ja hyppäsin vain taksin kyytiin ja olin jo käytännössä täällä. Lisäksi mulla oli vielä Minski matkassa, niin ei tarvinnu yksin istua taksissa. En tiedä haluanko tän jälkeen muuttaa enää ikinä yksin sillä tää on paljon mukavampaa. Lisäksi Larla on yksi ehkä maailman sosiaalisimmista ja hulvattomimmista ihmisistä, joita oon tavannut, joten vatsalihakset on ollut aika kovillaJ Hehe, lisäksi musta tuntuu, että meillä on yhteisenä piirteenä lievä hajamielisyys. Larlalla tuli tänä aamuna kiire kouluun, kun herättiin vasta vähän yli kahdeksan ja Larlan olisi pitänyt olla ysiltä yliopistolla tutkimassa ihmisen käsiä ja jalkoja (kyllä, oikean ihmisen paloiteltuja käsiä ja jalkoja…) Joka tapauksessa vartin kännykän etsimisen (missä se tärisee???) ja kiireen vuoksi Larla tilasi itselleen taksin ja singahti ulos talosta. Noin 10 min jälkeen soi puhelin, josta kuuluu: ”voi ***, unohdin kumihanskat kotiin (joita tarvitaan kun tarkastellaan niitä raajoja), käskin taksin heittää uukkarin!”. Mun oli pakko nauraa ääneen kun lähin heittämään niitä hanskoja alas – ihan kuin minä itse J Varmaan tällä viikolla kun Larlan tentit on ohi niin pääsen tutustumaan mun toiseen tulevaan kämppikseen, ruotsalaiseen tyttöön nimeltä Dilava, joka opiskelee myös lääkäriksi. Musta tuntuu, että jännitän Larlan puolesta sen tulevia tenttejä. Eilen meillä oli anatomiakysely yhteen asti yöllä (oppisin samalla itekin nimeämään muutamia lihaksia, mistä ne tulee, mihin liittyy ja mikä niiden tehtävä on, joten ongelmien kanssa voi kääntyä nykyään mun puoleen)

Päivät on mennyt tosi nopeesti ja oon jo oppinut hieman unkarin kieltäkin. Ekana etsisin sanakirjasta perustervehdykset ja muutaman tärkeän sanan: maitorahka on turo ja hieman yllättäen raejuustokin on turo. Suuntasin siis kauppaan ja ostin paljon turoa. Kotiin tultuani Larla kertoi että olin ostanut monta purkkia ranskankermaa, eli ilmeisesti sekin on turo… Kumma maa. No olen syönyt nyt turoa ja jotain kefiriä (joka vaikuttaa pilalle menneeltä piimältä ja maistuu aika happamalle, mutta kaipa siihenkin tottuu) Mun vatsa kuitenkin viestittää että seuraavaksi täytyy etsiä sieltä sanakirjasta termi vähälaktoosinen, joten oo kauhean epäkohtelias kämppis J  

Kävin eilen juoksemassa Tonavan keskellä olevassa Margitin saaressa. Hauskaa oli se, että jouduin mennä sinne kahdella metrolla, mutta se oli sen arvoista. Juoksin saaren pari kertaa ympäri ja fiilistelin juoksumaisemia. Mun mielestä aurajokikin on kaunis, mutta Tonavan vartta pitkin on myös ihan siisti juosta. Tänään käyn tsekkaamassa sen meidän tulevan asunnon punttiksen, eli lenkkarit ja bikinit mukaan ja menoksi.

Palaillaan