Synttärihuumaa

Heipsan,

Viime kirjoituksesta onkin aikaa, eli nyt on hyvä aika päivitellä taas hieman kuulumisia :)

Päivät on kuluneet välillä vähän liiankin nopeasti ja itse asiassa en edes tajunnut, että olin ollut täällä jo kuukauden, kunnes minut pysäytettiin metroasemalla, sillä kuukauden pituinen metrolippuni oli mennyt vanhaksi. Tämä tapahtui tieetysti maanantaina juuri kun olin matkalla ihka ensimmäiselle luennolleni 10 min ennen luennon alkua. Yritin selittää lipun tarkastajille, että mennessä sisälle metroon kukaan ei huomauttanut että lippuni päiväys on vanhentunut, mutta tullessani ulos metrosta minut pysäytettiin. He halusivat nähdä opiskelijakorttini, joten näytin kansainvälisen opiskelijakorttini. Se on tähän asti kelvannut aina, mutta ylläri pylläri nyt se ei enää kelvannutkaan. Koska olin kauheassa kiireessä maksoin kalliin sakon (10 000 HUF) ja kiirhdin tunnille. Kun pääsin kouluun minulle ilmoitettiin että tunti on perutti ja lisäksi kv-koordinaattori kertoi minulle, ettei sakkoja pidä ikinä maksaa metroasemalla. Jos olisin ottanut "maksulapun" kotiin ja ostanut uuden metrolipun ja näyttänyt sen myöhemmin tarkastajille, olisin saanut vain 500 HUF sakon lipun vanhentumisesta.. noooo, otin tästä opikseni ja ensi kerralla en maksa sakkoja metroasemalla.. tai ehkä parempi idea on pitää huolta että metrolippu on voimassa, joten ei tarvitse edes saada sakkoja ;) Joo, mutta äsköiseen tarinaan viitaten voin kertoa, että vastaaviin tilanteisiin pitää tottua täällä. Meidän perus lauseeksi onkin myödostunut "we're fucked.... AGAIN" ja "let's face it.. it's hungary", sillä lähes joka päivä tapahtuu jotain vastaavaa, mutta siihen tottuu :)

Muutoin täällä on ollut aivan mahtavaa. Siitä asti kun muut vaihtarit tulivat on ollut koko ajan jonkinnäköisiä kissanristiäisiä ja muuta menoa. Kaiken lisäksi meillä oli muutto meidän uuteen asuntoon ja sen kanssa on ollut paljon hommaa. Ehkä yksi hauskimmista tapahtumista muuttoon liittyen oli se kun me olimme Larlan kanssa järjestämässä pienimuotoiset tuparit viikko sitten lauantaina. Oli lauantai ja remonttimiehen oli tarkoitus tulla asentamaan lamput, peilit ja taulut päivällä ja meidän oli tarkoitus mennä käymään ikeassa sen jälkeen ostamassa hieman sisustustarvikkeita ja tuoleja. Remonttimies (joka ei puhu sanaakaan englantia) kuitenkin ilmoitti ettei hän pääsekään, sillä hänellä ei ole työkaluja..???... ja eräs nainen, jonka piti lähteä meidän kanssa ikeaan saapui paikalle jonkin näköisellä duunatulla henkilöautolla ja tietysti hänkään ei puhunut englantia. Jouduimme pysäyttämään kadulta ohikuljan tulkiksi ja koitimme selvitellä mitä on tekeillä. Piiiiiiitkän tulkkauskeskustelun jälkeen tämä nainen heitti meidät "amis-autollaan" ikeaan, jossa meillä oli tunti aikaa hankkia kaikki tarvittava. Juoksimme ympäri ikeaa ja koitimme kerätä kaikkea tarvittavaa kärryihin ja lopulta tilasimme kaksi taksia takasin asunnolle, jossa lamput, peilit ja peilit olivat lattialla.. Seisoimme keskellä sekamelskaa ajatellen, että tuparit alkavat noin tunnin kuluttua, perfect ! Pikku apureiden avulla saimme kuitenkin kaiken kasattua ennen vieraita (muun muassa 8 tuolia) ja pakko sanoa, että saimme asunnosta mahtavan näköisen. Piti oikein hieraista silmiä kun kaikki oli valmista.. Ja ilta oli oikein mukava, kuvia voi nähdä facebookista :)

Eli sellainen lauantai päivä.. Mutta tosiaan olen tutustunut täällä aivan mahtaviin persooniin. Suurin osa ihmisistä on keski Euroopasta ja vain muutama tyyppi Skandinaviasta. Se on oikeestaan ihan hauskaa, sillä luennoilla professorit ovat kiinnostuneita Suomen lainsäädännöstä, joten pääsen olemaan äänessä, mikä on tietysti mun lempihommaa :) :) Meillä on muodostunut oikein läheinen ja mukava 8 hlön porukka, jossa on muutama tyyppi ranskasta, hollannista, belgiasta ja liettuasta. Olen tullut niin läheiseksi näiden ihmisten kanssa, että tuntuu kuin olisin tuntenut heidät jo kauan, mutta se on kai normaalia kun ollaan vaihdossa - ystävyyssuhteita muodostuu nopeasti. Ja näiden lisäksi hyviä kavereita löytyy ympäri Eurooppaa, mikä on aivan mahtava homma. Pidän itseäni myös erittäin onnekkaana, että Larlalla oli vapaa huone mulle, sillä Larlan kanssa tullaan toimeen uskomattoman mainiosti <3<3 Eilen kun mulla oli synttärit sain mitä ihanimman lahjan Larlalta (monta pientä eri lahjaa, joilla kaikilla oli oma ihana tarkoituksensa) myös muut ihmiset yllättivät mut tekemällä ruokaa, pienillä ihanilla lahjoilla ja kaikki jopa laauloivat paljon onnea vaan -laulun SUOMEKSI.. se oli mahtavaa :) Lisäksi käytiin maanantai illalla karaoke paikassa, jossa 20 hlön porukka kerääntyi rinkiin keskiyön aikaan ja lauloi yhdessä mulle happy birthdaytä ja olin aivan hämilläni.. mistä nämä ihanat ihmiset oikein tulevat.. <3 Toisaalta laulun jälkeen hieman vihainen unkarilainen tyttö tuli valittamaan meille unkariksi ilmeisesti siitä että hänen karaoke vuoronsa meni pilalle, kun kaikki lauloi sen päälle happy birthdaytä.. oon kuitenkin sitä mieltä että karaokea voi laulaa joka päivä, mutta synntärit on vaan kerran vuodessa.. Lopuksi tämä tyttö kuitenkin leppyi ja toivotti jopa hyvää syntymäpäivää :)

Noniin, nyt täytyy taas rientää, mutta koitan päivitellä tätä vähän useammin.. terkkuja kaikille :)

Szia, terveisiä Pestistä!

Minnan parin päivän visiitti ja äiti-tytär laatuaika on nyt ohi ja kävin eilen saattamassa Minskin kentälle.. Tänne mä nyt sitten jäin ja ainakin kesään asti olis tarkotus olla… ellei pidempäänkin, who knows ;) Ensi vaikutelmat kaupungista on aivan mahtavat! Restaroituja älyttömän kauniita rakennuksia kapitalismin ja maailman sotien ajoilta, arkkitehtuuria parhaimmillaan. Kymmenittäin ihania pieniä kahviloita ja halpoja suloisia leivoksia ja mikä parasta – mahtavat ostoskeskukset. Kyllä täällä tytön kelpaa J

Eli asun nyt koulukaverin kaverin, Larlan luona, joka on majaillut täällä jo melkein muutaman vuoden. Asunto on tosi ihana ja sijaitsee ihan Budapestin keskustassa yhellä kaupungin kuuluisimmista kaduista, eli Andrassyllä, joka on täynnä hulppeita liikkeita (joiden suuntaan meikäläisen varoilla ei toisaalta kannata edes vilkuilla) Jättiläisovet aukeaa kadulta sisäaukiolle, josta mennään romanttisia kierreportaita muutama kerros ylöspäin. Talo on kuulemma kuulunut ensimmäisen maailman sodan aikana Unkarin sotilaille ja joillekin ”tärkeille herroille” enkä oo varma haluanko lukea historiankirjoista mitä tuolla pimeässä alakellarissa on aikoinaan tapahtunut :o Mutta tosiaan kämppä on oikein mukava ja kotoisa: huoneet on korkeita ja kaikki tarpeellinen löytyy. Tää on kuitenkin väliaikainen kämppä sillä 27 pvä muutetaan sellaseen ”hieman erilaiseen” kämppään, jonka sijainnin ajattelin käydä tänään katsastamassa. He, just kun on oppinut löytämään tänne kämpälle ja etsinyt kaikki lähikaupat ja kuppilat niin sekoitetaan vähän pakkaa.. No, se on hyvä poistua välillä mukavuusalueelta ja kehittää itseään;)

Larlan neuvojen ansiosta oon välttynyt kaikilta alku ”kankeuksilta” ja vaikkei kukaan uskoisikaan niin en ole eksynyt vielä kertaakaan! (pitää varmaan koputtaa puuta) Tajusin vasta nyt kuin onnekas oon ollu että pääsin tänne asumaan. Muut asustaa aluksi hostelleissa ja joutuu etsimään itselleen asuntoa, kun taas mulla oli asunnon osoite kädessä kun saavuin kentälle ja hyppäsin vain taksin kyytiin ja olin jo käytännössä täällä. Lisäksi mulla oli vielä Minski matkassa, niin ei tarvinnu yksin istua taksissa. En tiedä haluanko tän jälkeen muuttaa enää ikinä yksin sillä tää on paljon mukavampaa. Lisäksi Larla on yksi ehkä maailman sosiaalisimmista ja hulvattomimmista ihmisistä, joita oon tavannut, joten vatsalihakset on ollut aika kovillaJ Hehe, lisäksi musta tuntuu, että meillä on yhteisenä piirteenä lievä hajamielisyys. Larlalla tuli tänä aamuna kiire kouluun, kun herättiin vasta vähän yli kahdeksan ja Larlan olisi pitänyt olla ysiltä yliopistolla tutkimassa ihmisen käsiä ja jalkoja (kyllä, oikean ihmisen paloiteltuja käsiä ja jalkoja…) Joka tapauksessa vartin kännykän etsimisen (missä se tärisee???) ja kiireen vuoksi Larla tilasi itselleen taksin ja singahti ulos talosta. Noin 10 min jälkeen soi puhelin, josta kuuluu: ”voi ***, unohdin kumihanskat kotiin (joita tarvitaan kun tarkastellaan niitä raajoja), käskin taksin heittää uukkarin!”. Mun oli pakko nauraa ääneen kun lähin heittämään niitä hanskoja alas – ihan kuin minä itse J Varmaan tällä viikolla kun Larlan tentit on ohi niin pääsen tutustumaan mun toiseen tulevaan kämppikseen, ruotsalaiseen tyttöön nimeltä Dilava, joka opiskelee myös lääkäriksi. Musta tuntuu, että jännitän Larlan puolesta sen tulevia tenttejä. Eilen meillä oli anatomiakysely yhteen asti yöllä (oppisin samalla itekin nimeämään muutamia lihaksia, mistä ne tulee, mihin liittyy ja mikä niiden tehtävä on, joten ongelmien kanssa voi kääntyä nykyään mun puoleen)

Päivät on mennyt tosi nopeesti ja oon jo oppinut hieman unkarin kieltäkin. Ekana etsisin sanakirjasta perustervehdykset ja muutaman tärkeän sanan: maitorahka on turo ja hieman yllättäen raejuustokin on turo. Suuntasin siis kauppaan ja ostin paljon turoa. Kotiin tultuani Larla kertoi että olin ostanut monta purkkia ranskankermaa, eli ilmeisesti sekin on turo… Kumma maa. No olen syönyt nyt turoa ja jotain kefiriä (joka vaikuttaa pilalle menneeltä piimältä ja maistuu aika happamalle, mutta kaipa siihenkin tottuu) Mun vatsa kuitenkin viestittää että seuraavaksi täytyy etsiä sieltä sanakirjasta termi vähälaktoosinen, joten oo kauhean epäkohtelias kämppis J  

Kävin eilen juoksemassa Tonavan keskellä olevassa Margitin saaressa. Hauskaa oli se, että jouduin mennä sinne kahdella metrolla, mutta se oli sen arvoista. Juoksin saaren pari kertaa ympäri ja fiilistelin juoksumaisemia. Mun mielestä aurajokikin on kaunis, mutta Tonavan vartta pitkin on myös ihan siisti juosta. Tänään käyn tsekkaamassa sen meidän tulevan asunnon punttiksen, eli lenkkarit ja bikinit mukaan ja menoksi.

Palaillaan